Katalogi

Olen kuullut joskus sanottavan, että ihminen pitää juuri siitä vuodenajasta, jolloin on syntynyt. Minun kohdallani se ainakin pitää paikkansa, olen syntynyt huhtikuussa ja mielestäni kevät on vuoden paras ajanjakso. Siis juuri se hetki, kun lumet ovat sulaneet ja luonto alkaa taas heräillä. Muuttolinnut saapuvat ja vihreää alkaa pikkuhiljaa puskea esiin. En tiedä luulenko vain, mutta jotenkin auringonlaskutkin on keväällä ja kesän kynnyksellä paljon kauniimpia. Niin ja olisi ne auringonnousutkin, jos jaksaisi nousta katsomaan ja kuvaamaan. Nousee mokoma jo heti viiden jälkeen... Lämpimät kevätpäivät on kivoja ihan noin työajeluidenkin merkeissä. Ei ole jääkylmä auto odottamassa, vaan niin on lämmintä, että ilmastoinnin sai taas laittaa päälle. Tosin katu- ja siitepölyä riittää, mutta ei puhuta nyt siitä. Pääsiäisajelulla vähän isommalla hiekkalaatikolla. Tämä huhtikuu oli myös sinänsä poikkeuksellinen, että olen ihan omillani tämän blogini kanssa, kun ei...

Sain kutsun ihanan Annin ihanaan kotiin ja koska kyseessä oli avoimet ovet Mary Kay -meikkien merkeissä, oli luvassa superihanaa. Tosin oli suunnattava Kuusankoskelle, joka oli minulle uusi tuttavuus, vaikka tässä lähellä onkin. Luotin jälleen kerran navigaattoriin, mikä osoittautui virheeksi. Kun ei sitä omaa suuntavaistoa ole edelleenkään suotu. Aluksi kuitenkin kukkakaupan kautta, sentään sinne osaan suunnistaa ilman ajo-ohjeita. Kun ystävä pitää pinkistä, niin kukkakimpun ostaminen on helppoa. Se on kuin itselle valitsisi. Ja niinhän siinä taas kävi, että mutkien kautta minä sinne Annille menin. Kas kun navigaattori tomerasti käski kääntyä moottoriliikennetieltä vasemmalle, vaikka siinä ei ollut edes liittymää. Ihan varmasti ei ollut. Ensin näytti siltä, että Kuusankoski on sitä samaa mallia kuin naapurinsa, eli kaikkea kivaa betonista. Vaan ei, kivalta siellä näytti. Ja vielä kivemmalta näytti Annin Villa Polin. Voi jestas miten ihana kartano. Annin elämään ja...

Vaikka noita koneita tulee työn puolesta nähtyä enemmän kuin tarpeeksi, niin tuli käytyä Tampereella Mansen Mörinöillä. No koska Tampere ja koska koneet ja koska perinteet. Niin. Vessaselfie matkan varrelta Kolmatta kertaa kun asialla olin, niin olen jo sisäistänyt oikeanlaisen kenkävalinnan merkityksen. On nimittäin sekin koettu, että korkonilkkureilla kynnetään mudassa ja murskeessa. Nyt oli jalassa jo elämää nähneet, mutta silti aivan toimivat Parikan tennarit. Ensimmäisenä kohteena oli RealMachinery Lempäälässä. Se on siinä Ideaparkin vieressä. Oikea liittymä löytyi kyllä, mutta sen jälkeen tapahtui taas se perinteinen tuostaolispitänykääntyä-ilmiö. Vaan ihmekös tuo, sillä minä olin ratin takana. Jyrä vuodelta miekka ja kirves. Lasten mieleen. Komean näköistä siellä oli, mutta en jaksanut kamalasti innostua. Väärän merkkisiä koneita. Makkaranpaistoakin olisi ollut, mutta en sitten sitäkään. Me syödään vaan Caterpillarin merkkistä makkaraa nääs. No sitä...

Niin että onko? Tämä on ensimmäinen postaukseni ilman Starboxia, omillaan ollaan siis. Ei ole blogiportaalia taustalla. Toisaalta on tämä ihan mielenkiintoista. Sitä kirjoittaa tavallaan vain itselleen, vaikka toki toivon, että lukijani löytävät minut. Lähinnä sitä tarkoitan, että enää ei ole kukaan laittamassa blogeja järjestykseen suosion mukaan, ei kuukausittaista listausta siitä, kenen jutut eniten lukijoita keräsivät. Vähemmän paineita siis ja toisaalta enemmän myös vapauksia kirjoittaa. Lain ja hyvän maun (tunnustan, että joskus huononkin) rajoissa. Uusi blogini täällä Bloggerissa on vähän vaiheessa. Tai no, vähän on aika lievästi ilmaistu. Täällä on tasan yksi postaus, joka on ihan täysin siirretty Starboxin puolelta - ja siinäkin vähän kömpelyyksiä. Liki 120 muutakin on, mutta niihin täytyy vielä siirtää kuvat koneelta. Voitte kuvitella miten iso työ oli yksi kerrallaan klikkailla 1074 kuvaa talteen ja taitaa olla vielä isompi homma siirtää se sekalainen kuvalajitelma...