Katalogi

Juhannus on taputeltu, nyt voikin alkaa odottaa joulua. Tätä kirjoittaessa nimittäin jouluun on tasan puoli vuotta. Ja koska aika tuntuu menevän nopeasti eikä vuorokaudessa meinaa tunnit riittää, tarkoittaa se siis sitä, että joulu on jo ovella. Mutta ennen kuin aloitetaan jouluvalmistelut, kurkistetaan juhannuksen kännykkäkuviin. Jokainen taisi huomata, että tuuli niin perusteellisen kovasti. Ensimmäisen kerran ikinä oli pakko siirtää lipunnosto juhannuspäivään. Kyllä se siniristilippu aattonakin tangossa kävi, mutta piti hyvin nopeasti hilata takaisin alas. Näytti uhkaavasti siltä, että katkeaa koko tanko... Juhannusaaton tuulitukka. Liputusta juhannuspäivänä. Sininen ja valkoinen. Tämä juhannus oli poikkeuksellinen myös siltä osin, että minä en leiponut yhtään mitään. Ei ollut aikaa eikä voimavaroja. Onneksi kaupasta saa valmista. Eikä se ollut ollenkaan huono idea, löysin nimittäin Prismasta hyllytolkulla paikallisen leipomon, Galetten,...

Kahdenkymmenen Virolahden vuoden jälkeen muutimme Kotkaan viime jouluksi. Koska juhannus on ihan ovella, niin sehän tarkoittaa, että puoli vuotta on jo kulunut. Miten on elämä mennyt? Miten on Kotka ottanut uudet asukkaat siipiensä suojaan? Kaduttaako? Niin, kaksikymmentä pitkää vuotta paikkakunnalla, jolta koko ajan kaipasin pois. Ikinä en kotiutunut ja omakseni seutua kokenut, sydän kaipasi muualle. En tuntenut kuuluvani joukkoon, vaikka hapanvelliäkin opin keittämään niin hyvin, että Keittäjämestariksi valittiin - olikohan tuo vuonna 2007, ihan tarkasti en muista. Joskus elämä kuitenkin yllättää ja nurkan takana on odottamassa jotain, mitä ei ikinä kuvitellut tapahtuvan ainakaan ihan tuosta vaan. Viime vuonna syksyn koittaessa alkoi tapahtua. Ja silloin, kun meidän perheessä tapahtuu, saattaa käänteet olla hyvinkin nopeita. Unelmien koti löytyi Kotkasta sen kummemmin edes etsimättä. Lopulta päätös oli helppo tehdä ja alkoi se piinaavan pitkältä tuntuva ...

On mahtavaa saada palautetta lukijoilta, etenkin positiivinen palaute lämmittää kovasti bloggaajan mieltä. Eikä tätä blogia olisi ilman teitä, joten lämmin kiitos juuri Sinulle siinä <3 Taannoin eräs lukijani lähetti sähköpostia ja toivoi postausta suhteestani huulipunaan, meikkiin sekä kauneuteen. Ja tässä se tulee, yritän vastata tyhjentävästi kaikkiin kysymyksiin. Miksi huulipuna on niin tärkeä? Minulla on huulipunaa aina. Siis todellakin aina, ovesta en ulos astu ilman. Tai no kerran lähdin ja ajoin takaisin punaamaan huulet... Luulen monen pitävän tätä tapaa turhamaisena, mutta kun siihen on itse tottunut, niin se tuntuu kovin alastomalta ilman kulkea. Huulipuna on osa minua - aivan kuten korkokengätkin. Mutta miksi se sitten on niin tärkeä? Yksi syy tähän on se, että teen joka päivä ihan täyden meikin: meikkivoide, luomiväri, rajaukset ja niin edelleen - ehostus jää väkisin vajaaksi, jos huulipuna puuttuu. Olin sitten kuorma-auton ratissa, toimistohom...