Juhannus on taputeltu, nyt voikin
alkaa odottaa joulua. Tätä kirjoittaessa nimittäin jouluun on tasan
puoli vuotta. Ja koska aika tuntuu menevän nopeasti eikä vuorokaudessa
meinaa tunnit riittää, tarkoittaa se siis sitä, että joulu on jo ovella.
Mutta ennen kuin aloitetaan jouluvalmistelut, kurkistetaan
juhannuksen kännykkäkuviin. Jokainen taisi huomata, että tuuli niin
perusteellisen kovasti. Ensimmäisen kerran ikinä oli pakko siirtää
lipunnosto juhannuspäivään. Kyllä se siniristilippu aattonakin tangossa
kävi, mutta piti hyvin nopeasti hilata takaisin alas. Näytti uhkaavasti
siltä, että katkeaa koko tanko...
Juhannusaaton tuulitukka.
Liputusta juhannuspäivänä.
Sininen ja valkoinen.
Tämä juhannus oli poikkeuksellinen myös siltä osin, että minä en
leiponut yhtään mitään. Ei ollut aikaa eikä voimavaroja. Onneksi
kaupasta saa valmista. Eikä se ollut ollenkaan huono idea, löysin
nimittäin Prismasta hyllytolkulla paikallisen leipomon, Galetten,
tuotteita.
Suklaakakku, joka miltei suli suussa.
Mökkielämän vähemmän mukavia hommia - käsitiski.
Juhannuspäivänä tapahtui lisää poikkeuksellisia asioita - minä en
meikannut. Ja se, jos mikä on harvinaista. Saunassa tuli käytyä
useammankin kerran ja lopulta joutenolo alkoi jo käydä työstä.
Ilmeisesti minun sukkia ei huomattu, koska skumpan sijaan sain oluttölkin käteeni.
Rantahiekassa tossut ovat mitä parhaimmat kiidättimet.
Golgatan tunnelmaa... Meri kuljettaa mukanaan kaikenlaista tavaraa. Pääosin muoviroskaa, mutta joskus jotain muutakin.
Ja niinhän siinä kävi, että kun koko juhannuksen ajan oli tuullut ja
välillä myös vesiä vihmonut, niin juhannuspäivän iltana alkoi tyyntyä...
Auringonlasku.
Ja sunnuntaiaamu valkenikin sitten tyynenä ja tuulettomana, heti
huomasi, että nyt on lämmin päivä tulossa. Niinpä tietenkin, koska
kotiinlähtö oli tosiasia...
Peilityyni meri.
Sitä ollaan taas syksyä kohti menossa. Mutta vietetään nyt kuitenkin kesä ensin, päivä kerrallaan, hetkessä eläen.
Ruoka, joka onnistuu aina. Ruoka, jota kehtaa tarjota vieraille. Katariinan keittiön bravuuri. Se on lasagne. Moni pitää lasagnen valmistusta suuritöisenä, koska siihen täytyy tehdä kaksi erillistä kastiketta. Itse olen vuosien saatossa hionut ohjeen yksinkertaiseen muotoon - maun kuitenkaan kärsimättä. Lasagnestani on sanottu, että se on parasta. Voittaa muiden tekemät heittämälllä. Olen samaa mieltä. Tässä ohje, ole hyvä. Paras lasagne jauhelihakastike: 800 g naudan jauhelihaa sipuli 2 prk tomaattimurskaa vehnäjauhoja valkosipulijauhetta, kuivattua oreganoa, suolaa juustokastike: margariinia vehnäjauhoja maitoa 180 g pussi juustoraastetta 1 prk Kolmen juuston ruokakermaa (Valio) lasagnelevyjä Ruskista jauheliha pannulla hienoksi pilkottujen sipulien kanssa. Ripottele vehnäjauhoja noin 3-4 rkl sekaan, lisää tomaattimurskat ja vettä. Lisää suola. Mausta valkosipulilla ja oreganolla, joita molempia saa olla reilusti. Hauduta. Sulata ...
Olen kuullut joskus sanottavan, että ihminen pitää juuri siitä vuodenajasta, jolloin on syntynyt. Minun kohdallani se ainakin pitää paikkansa, olen syntynyt huhtikuussa ja mielestäni kevät on vuoden paras ajanjakso. Siis juuri se hetki, kun lumet ovat sulaneet ja luonto alkaa taas heräillä. Muuttolinnut saapuvat ja vihreää alkaa pikkuhiljaa puskea esiin. En tiedä luulenko vain, mutta jotenkin auringonlaskutkin on keväällä ja kesän kynnyksellä paljon kauniimpia. Niin ja olisi ne auringonnousutkin, jos jaksaisi nousta katsomaan ja kuvaamaan. Nousee mokoma jo heti viiden jälkeen... Lämpimät kevätpäivät on kivoja ihan noin työajeluidenkin merkeissä. Ei ole jääkylmä auto odottamassa, vaan niin on lämmintä, että ilmastoinnin sai taas laittaa päälle. Tosin katu- ja siitepölyä riittää, mutta ei puhuta nyt siitä. Pääsiäisajelulla vähän isommalla hiekkalaatikolla. Tämä huhtikuu oli myös sinänsä poikkeuksellinen, että olen ihan omillani tämän blogini kanssa, kun ei...
* Kaupallinen yhteistyö, Halonen Kotka * Hyvänen aika sentään, Kotkan Halonen täytti jo huikeat 80 vuotta! Synttäreitä juhlittiin 4.5 työn merkeissä eli asiakkaiden kanssa myymälässä. Arvatkaa kuka oli myös paikalla? - No minä :) Se, että täyttää kahdeksankymmentä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että on vanha tai vanhanaikainen. Kotkan Halonen on ollut kaikki nuo vuodet likipitäen samalla paikalla, muuta vanhaa siinä ei sitten olekaan. Hienosti ovat pystyneet vastaamaan tämän päivän markkinoihin uudistumalla ja avaamalla myös verkkokaupan. Ja on muutes ihanan iso nuorten mallistokin myymälässä! Eikä niinkään pelkästään nuorten, vaan löytää siltä samalta osastolta ihanuuksia tällainen nelikymppinen nainenkin. Tuttu näky Kotkan katukuvassa jo vuosikymmenten ajan. Minut kutsuttiin Haloselle pitämään parit stailausnäytökset. Sain näytöksiä varten kaksi ihanaa mallia puettavaksi. Hyvä niin, koska kokosin kuitenkin kaikkiaan neljä eri asukokonaisuutta eikä niitä oikein...
Kommentit
Lähetä kommentti