Kylässä Annin luona - meikkijuttuja

Sain kutsun ihanan Annin ihanaan kotiin ja koska kyseessä oli avoimet ovet Mary Kay -meikkien merkeissä, oli luvassa superihanaa.

Tosin oli suunnattava Kuusankoskelle, joka oli minulle uusi tuttavuus, vaikka tässä lähellä onkin. Luotin jälleen kerran navigaattoriin, mikä osoittautui virheeksi. Kun ei sitä omaa suuntavaistoa ole edelleenkään suotu. Aluksi kuitenkin kukkakaupan kautta, sentään sinne osaan suunnistaa ilman ajo-ohjeita.

Kun ystävä pitää pinkistä, niin kukkakimpun ostaminen on helppoa. Se on kuin itselle valitsisi.

Ja niinhän siinä taas kävi, että mutkien kautta minä sinne Annille menin. Kas kun navigaattori tomerasti käski kääntyä moottoriliikennetieltä vasemmalle, vaikka siinä ei ollut edes liittymää. Ihan varmasti ei ollut.

Ensin näytti siltä, että Kuusankoski on sitä samaa mallia kuin naapurinsa, eli kaikkea kivaa betonista. Vaan ei, kivalta siellä näytti. Ja vielä kivemmalta näytti Annin Villa Polin. Voi jestas miten ihana kartano. Annin elämään ja työhön Mary Kayn parissa pääset tutustumaan Annin blogissa täällä.

Villa Polinin kutsuvasti avoin ovi ja Annin vaaleanpunainen Volvo.

Kamalasti en kehdannut yksityistä kotia valokuvata, mutta täytyy myöntää, että kyllä silmä lepäsi. Ja sormet syyhysi, koska kivoja kuvakulmia olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tiedättehän, vanha historiallinen rakennus, ihana sisustus, kauniita yksityiskohtia... Muutama kuva oli kuitenkin pakko ottaa. Annin luvalla tietenkin ja lupa julkaisuun myöskin on.

Kattokruunu.

Uutta ja vanhaa sekä itämaista tunnelmaa.

Niin tosiaan, ne meikit. Sitä vartenhan minä menin, vaikka toki olin utelias näkemään myös Villa Polinin. Mutta juu, uutuuksia oli tullut ja vaikka mitä kivaa kesäksi.

Ensimmäisenä iskin silmäni kasvonaamioihin. Oli niin kiva paketti, jossa oli valmiiksi neljä erilaista naamiota. Energy Queen, Lady Serenity - jo pelkät nimet saavat kasvojen ihon hehkumaan!

 

Uutena tuttavuutena myöskin oli valovoide, tai sellaisessa tippapullossa se tuote oli. Pisara kämmenselälle ja siitä korostamaan kasvojen korkeita kohtia. Kuulemma sopii myös vartalolle vaikkapa kesäjuhliin. Pitihän tätä kokeilla, joten pullo lähti minunkin matkaan.

Eikä reissua ilman uutta huulipunaa. Jälleen kerran löysin sävyn, jota minulla (ei ainakaan tietääkseni) ole. Ainakaan ihan identtisen samaa sävyä. Tosin vannomatta aina paras, olen kyllä onnistunut kolmesti ostamaan samat sävyt Lancomen sekä Chanelin huulipunista - kun löytyi niin ihanat sävyt. Just joo, aina uudelleen ja uudelleen...

Halusin olla rohkea ja kokeilla jotain uutta luomiväriä. Usein tulee etenkin aamun kiireen keskellä nimittäin tartuttua siihen tuttuun palettiin, josta löytyy harmaan eri sävyjä sekä mustaa. Nopea meikki, joka syntyy vaikka silmät kiinni. Aina ei ole niin kiire, joten annoin värille mahdollisuuden.

Annin kanssa päädyttiin vihreään "ku sulla on noi vihreät silmätkin". Ihan äkkiä en pystynyt kuvittelemaan itselleni vihreää silmämeikkiä, mutta halusin oppia siihenkin.

Iiiiiiik, vihreää!!

Annin kanssa <3

Ostokset: siveltimiä, huulitussi, kasvonaamiot ja luomiväri.

Ja varmasti turha edes sanoa, että eksyin kotimatkalla... Navigaattori komensi taas ihme reitille, jossa ei ollut edes tietä. Niin sitten löysin itseni Kouvolan keskustasta. Sieltä sentään osaan ajaa kotiin ilman ohjeita.

Kasvonaamiota kokeilin heti samana iltana. Ai että oli ihanan tuntuinen iho, kun oikein oli kuorittu ja hoidettu. Naamio tosin aiheutti ne perinteiset "mitä hittoa siulla on naamassa?" -kyselyt, mutta kauneuden eteen täytyy aina vähän kärsiä.

Parin päivän päästä yllätin itseni. Löysin nimittäin kaapistani tasan samanlaisen Mary Kayn vihreän luomivärin, jonka olin nyt ostanut. On sitä näköjään ennenkin rohkeasti kokeiltu. Niin se on, että tupla- ja triplahuulipunien syndrooma on siirtynyt myös luomiväreihin. Hyvä minä.

Katariina <3