Katalogi

Moni asia tulee uudelleen muotiin, halusimme tai emme. Mitä enemmän itselle kertyy ikävuosia, sitä useammin sitä tulee kokeneeksi noita ilmiöiden ja muodin uudelleentulemisia. Onneksi ne eivät aina kuitenkaan tule yhtä massiivisina kuin silloin aikoinaan. Miettikää nyt vaikka niitä 80-luvun olkatoppauksia! Voi luoja... On yksi sellainen kapistus, jonka uutta tulemista odotin epäuskoisena. Kuulin huhuja, että tulossa olisi, koska maailmalla niitä jo on. Olin ihan että ei hitto. Ei ikinä. Eikä varsinkaan minulle! Kuka arvaa mistä on kyse? No vyölaukusta... Minulla oli 80-luvulla niitä kaksin kappalein, sentään yhtä kerrallaan käytin. Toinen oli punaista kangasta ja siinä luki jotain, jota jälkeenpäin en muista ja silloin en ymmärtänyt. Varmaankin jotain todella noloa. Toinen oli musta, tekonahkaa - tehty enemmän sellaiseen kaupunkikäyttöön. Vyölaukut menivät pois muodista jääden kuitenkin osaksi suomalaisen turistin stereotypiaa. Tiedättehän: shortsit, kulahtan...

Meripäivät oli ja meni jo reilusti yli kaksi viikkoa sitten. Vai onko siitä vieläkin kauemmin...? Siellä minäkin olin. Varta vasten otin kameran mukaan ja valokuvasin, kun oli aikomus postaus tehdä. Ja mitä vielä - minä unohdin!! Koska en enää kehtaa näin pitkän ajan jälkeen aiheesta kirjoittaa, mutta kuvia kuitenkin on, niin laitan ne tänne. Menisi muuten työ hukkaan, kun olin jo ehtinyt ne käsitelläkin. Aina ei voi voittaa. Parempi muisti ensi vuonna. Ehkä. Veneen kannella. Tässä veneessä myöskin tuli nukuttua kaksi yötä. Ihmisiä Kantasatamassa. Turva. Tuttuakin tutumpi Hyöky. Meripäiväkaupunki on kauneimmillaan illalla, jolloin lukuisat valot ovat syttyneet hämärtyvään kesäiltaan. Seuraavaksi ne kuvista kauneimmat: Kirjainta vaille kaima kuvassa. Merenkulkuoppilaitoksen koululaiva Katarina. Nosturi ja nuorta lempeä. Sunilan tehdasta ja satamanosturit. Kuten kuvista käy ilmi, niin minä olen ihan...

Heipparallaa! Pistetään välillä kevyesti keskustellen työjuttuja. Nimittäin aina sattuu ja tapahtuu, vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Niin se vain menee. Tänään olikin kiva päivä liikutella kiviä ja mursketta kuormurilla, nimittäin soittivat radiossa hyvää musiikkia. Sieltä tuli päivän aikana Aviciita peräti kolmen biisin verran. Ikävä kyllä sieltä tuli myös Elastista samassa suhteessa. Luovutin neljännen Elastisen alkaessa, oli silloin siis biisinmitan verran johdossa. Ei ole kaikkien pakko tykätä kaikesta. Onneksi. Murskeaseman karunkaunista maisemaa. Ylilento on aina yhtä sävähdyttävä. Tuossa peilin takana näkyy, katso tarkasti.   Lounaan nautin omassa rauhassani huoltoasemalla. Tai oli siellä muitakin, mutta minun pöytään ei kukaan uskaltautunut. Ainoana naisena taas rekkamiesten seassa.Tyylilleni uskollisena läikytin kotikaljat tarjottimelle, roiskutin pöydällekin. En ymmärrä miten siinä aina käykin niin... Jälkiruokana olleen mansikka...