Älä ikinä sano "En koskaan!" On nimittäin iso riski, että joudut syömään sanasi

Moni asia tulee uudelleen muotiin, halusimme tai emme. Mitä enemmän itselle kertyy ikävuosia, sitä useammin sitä tulee kokeneeksi noita ilmiöiden ja muodin uudelleentulemisia. Onneksi ne eivät aina kuitenkaan tule yhtä massiivisina kuin silloin aikoinaan. Miettikää nyt vaikka niitä 80-luvun olkatoppauksia! Voi luoja...

On yksi sellainen kapistus, jonka uutta tulemista odotin epäuskoisena. Kuulin huhuja, että tulossa olisi, koska maailmalla niitä jo on. Olin ihan että ei hitto. Ei ikinä. Eikä varsinkaan minulle!

Kuka arvaa mistä on kyse? No vyölaukusta... Minulla oli 80-luvulla niitä kaksin kappalein, sentään yhtä kerrallaan käytin. Toinen oli punaista kangasta ja siinä luki jotain, jota jälkeenpäin en muista ja silloin en ymmärtänyt. Varmaankin jotain todella noloa. Toinen oli musta, tekonahkaa - tehty enemmän sellaiseen kaupunkikäyttöön.

Vyölaukut menivät pois muodista jääden kuitenkin osaksi suomalaisen turistin stereotypiaa. Tiedättehän: shortsit, kulahtanut matkamuistopaita, tennissukat, sandaalit ja se vyölaukku. Viime aikoina on tapahtunut jotain ihan kummallista, sillä ne ovat jälleen ilmestyneet katukuvaan ja ihan nuorisonkin käyttöön. Oho.

Ystävän kanssa olemme viljelleet huumoria Tokmannin plastiikeista ja vyölaukuista - molemmat yhtä epätodennäköisiä minun kantamana. Anna on monet kerrat uhannut tuoda minulle pinkin vyölaukun ja nimenomaan tuohon kyseiseen plastiikkiin pakattuna. Käännytystyö oli uutteraa ja kohde kovapäinen. Sitten se tapahtui.

Menin lenkille. Ei kevyissä urheiluvaatteissa taskuja ole, joihin kännykän ja avaimet sujauttaisi. Kesällä ei takki päällä juosta eikä kännykkäriippuvainen mihinkään ilman lemmikkiään lähde, tavoitettavissa täytyy aina olla. Siinä kännykkä kädessä juostessani se ajatus sitten kirkastui: miä tarvin vyölaukun! Olin mennyttä naista.

Niin jouduin syömään sanani ja seuraavana päivänä kipitin Sokokselle hakemaan ennalta netistä katsomani vyölaukun. Yksi niitä oli enää jäljellä, mutta enhän minä useampaa olisi tarvinnutkaan. Tarkoittaa siis, että muutama muukin oli ostanut.

Olin päättänyt, että kun tähän jamaan olen itseni päästänyt, niin hoidetaan sitten homma tyylillä. Ostin siis Tommy Hillfigerin paksusta satiinikankaasta valmistetun laukun. Vaaleanpunaisena tietenkin. Kaikki laukun nähneet ovat sanoneet, että se on ihan kamala. Niin  minustakin. Mutta on se myös kätevä, todella kätevä.

Huh sentään!!

Sori, en ole oikein ikinä osannut ottaa peiliselfieitä..

Miä oon kauhee, laukku on kauhee - mut on se vaan niin kätevä.

 

Retroperjantaita kaikille!

Katariina <3