Katastrofin ainekset keittiössä - operaatio Harri Hylje -kakku

Kuopus täytti kuusi. En ymmärrä miksi, vastahan se oli pieni vauva. Kuusivuotias osaa jo toivoa unelmiensa kakkua ja toki luottamus äidin kaikkivoipaisiin kykyihin on suuri. Poika tahtoi hyljekakun. Eikä mitä tahansa hyljettä, vaan Harri Hylkeen. Mitäpä sitä muuta hyvä äiti tekee, kuin lupaa leipoa Harrin...

Toteutusta miettiessäni tulin siihen tulokseen, että ihan kokonainen hylje on turhan haastava tälle jauhopeukalolle, joten tehdäänpä pelkkä pää. Helposti se hahmottui mielessäni kääretorttulevyistä kasatuksi ja sokerimassalla kuorrutetuksi valkoiseksi Harriksi. Kuka arvaa mistä otin mallin? No Silja Linen Logosta tietenkin.

Alku näytti lupaavalta...

Alkuillasta käynnistin leipomon, toiveena saada illan aikana kaikki valmiiksi. Aina ei toiveet toteudu, ei tälläkään kertaa. En tajunnut, että uuden kodin keittiössä on isompi liesi, joten ne neljän munan torttulevyt jäävät siinä uunipannulla kovin littanoiksi. Koska kunnon emäntä tekee montaa asiaa samanaikaisesti, niin siinä samalla tein piimähyytelökakkua. Kerrottakoon tähän väliin, että kun Googleen laittaa piimähyytelökakun hakuun niin ensimmäisenä se tyrkkää tarjolle minun blogissani olevan ohjeen. Vähänkö olen ylpeä tästä! Mutta nyt takaisin sinne keittiöön.

Olisi pitänyt ymmärtää universumin hienovaraiset vihjeet lopettaa leipominen siinä vaiheessa, kun vaniljasokeri loppui kesken. Luulin sitä kaapista löytyvän, mutta eihän se mitään auta, jos siellä onkin neljä purkkia leivinjauhetta. Vaan ei, osa kakkulevyistä sai valmistua ilman, sama kohtalo oli sillä hyytelökakulla.

Ajattelin tehdä hyytelökakusta oikein hienon, sellaisen tähdenmuotoisen. Keksipohja oli kovettunut ja oli aika laittaa täytteet kaveriksi. Sieltä se sitten valui vaalea täyte jostain rakosista pitkin pöytää ja siitä lattialle iloisena virtana. Leipuri ei ollut yhtä iloinen. Suustani päässeet sanat eivät ole julkaisukelpoisia. Siitä sitten pelastamaan loput täytteet kulhoon ja kasaamaan keksipohjaa toiseen kakkuvuokaan. Varmuuden vuoksi vuorasin irtopohjavuoan leivinpaperilla. Eihän ne keksit sinne asettuneet itkemälläkään ja lopputulos näytti aika epäilyttävältä.

Voi mikä sotku!!

Ja lisää onnistumisen iloa seuraavassa kuvassa...

Gluteeniton kääretorttu ratkesi näinkin rivon näköiseksi...

Siinä vaiheessa kun haiseva piimä oli siivottu ja totesin kakkulevyjen paksuuden todellakin ennustavan littanaa Harria, tuli mitta täyteen ja päätin jatkaa seuraavana päivänä. Tai siis samana, koska kello oli jo yli puolen yön. Niin hurja olin, että suurimpaan keljutukseen menin ja avasin karkkipussin - synttärijuhliin tarkoitetun, mutta nyt oli hätätilanne. Päässäni soi tauotta Hevisauruksen biisi "Harri Hylje on iloinen, kun hän merellä seilaa..."

Lohtunamit.

Seuraavana aamuna leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei siinä auttanut muu kuin kääriä hihat ja käydä Harrin kimppuun, sillä juhlapäivä oli tosiasia. Ylimääräisen kakkulevyn väsäämisen jälkeen oli sen jännimmän osuuden vuoro. Täyttämisen jälkeen lätkäisin leivinpaperin siihen kakun päälle ja piirsin siihen hylkeen mallin - toisessa kädessä kännykkä, jossa Silja Linen kuvat auki.
Ja jumankauta kuulkaa että siitä tuli lopulta hieno. Joku totesi "en miä olis uskonu, että siä noin hienon siitä osaat tehdä!"

"Harri Hylje on iloinen..."

Niin oli lupaus lunastettu ja toive toteutettu. Haluatteko tietää mitä sille hyytelökakulle tapahtui? No se oli taas se perinteinen mukaelma siitä sanonnasta minkä kokki peittää persiljalla, sen leipuri kermalla ja kirurgi mullalla... Hämäsin huomion muualle käyttämällä koristeena eksoottisia hedelmiä. Eikä siitä leikatessakaan huomannut mitään kummallista, vähän vain reunat repsotti leivinpaperin jäljiltä, mutta ei se minulla niin justiinsa ole ennenkään ollut.

Ei huono, vaikka itse sanonkin.

Ja parit fiiliskuvat vielä luomuksista:

Tällainen tapaus tällä kertaa, aina sattuu ja tapahtuu, toisinaan myös onnistuu.

Katariina <3