Pyllymäkeä ja konemiehen (sekä -naisen) erikoisvalmisteinen grilli

Tänään sunnuntaina on vietetty laskiaista ja sen johdosta sain eilen vallan loistavan idean. Lähdettäisiin sitä viettämään Virolahden suuntaan hallille. Joo ei, en ajatellut, että nyt pestään koneita tai tehdään jotain muuta töihin liittyvää. Meinasin, että pakataan eväät mukaan ja lähdetään makkaranpaistoon. Eikä siellä ole pelkästään tasaista lääniä, joten pyllymäkeenkin oli mahdollista päästä. Kaikki edeltävä tosin tarkoitti sitä, että olisi nousta reippaana aamusella munkinpaistoon, jos halusin saada mukaan nuo omiin perinteisiini kuuluvat herkut. Paha vaan se tiesi aikaista herätystä. Ja minä kun olin ajatellut nukkua piiiiitkään edes kerran viikossa...

Ennen kahdeksaa sunnuntaiaamuna heräsin kysymykseen "Missä meillä on hiivaa?" Isäntä se oli yllättänyt ja oli aloittanut taikinanteon. Kuulemma kohoamisen aikana ehdittäisiin lenkille. En ymmärrä mistä jotkut ihmiset ammentavat tuon pirteytensä ja kykenevät vaikka siihen taikinantekoon ihan tuosta vaan pyhäaamuna. Sänky oli kovin houkutteleva, mutta pakko oli hiippailla nurkalle kurkistamaan mitä keittiössä tapahtui. Ei siellä minua tarvittu ja maltoin olla neuvomatta.

Taikina oli valmis ja niin tuo oma personal trainerini innosti minut lenkille. Juoksemaankin laittoi. Jotain edistystä oli kuulemma tapahtunut, tossu nousi hieman kevyemmin. Itse en sitä huomannut muussa kuin ehkä valituksen määrän vähentymisenä - paita kastui edelleen aivan likomäräksi. Tervettä hikoilua semmoinen.

Pullat pystyyn, taikina nousee, beibi nyt leivotaan...

 

Kohoamisen ihme oli tapahtunut kuntoilusuorituksen aikana ja taikina muuttui käden käänteessä herkullisiksi munkeiksi. Eväät kassiin ja kohti itää.

Aika mielettömän isolta näyttää!

Tästä kuvasta minulle tulee ihan väkisin sellainen synnytyspöytä-fiilis... Tässä siis todistusaineistoa, että on liukuri takapuolen alla ollut.

 

Vaikka en töissä ollutkaan, niin silti valitsin päälleni Dimexit. Ne vaan on niin lämpimät ja hyvät päällä. Tähän on siis tultu, työvaatteissa vapaa-ajallakin.

Minun kissani.

Suorastaan pakko oli poseerata koneiden kanssa, on ne vaan niin mukavia katsella minun mielestä.

Ja mikäs meillä täällä lämmittää!

Ei tullut mukaan grillipihtejä eikä kyllä mitään muutakaan kättä pidempää. Eikä meillä kyllä ollut sitä grilliäkään hallilla. Mutta onneksi on kekseliäs mies. Katsokaas tätä:

Tämä on maailman hienoin grilli ehdottomasti! Pari pikkuista kauhaa ja niiden varassa tee-se-itse -ritilä.

Minun makkarasta tuli vähän tummahko. Sen siitä saa, kun räplää puhelinta eikä vahdi paistumista. Ja sisältä kylmä tietenkin.

 

Makkaraa syödessä tapahtui suurta draamaa, kun minun kädestä lähti tunto. Mielessä kävi jo kaikenlaisia vaihtoehtoja migreenistä aina aivoinfarktiin. Höpö höpö, oli vain kylmettynyt, mutta en sitä ollut tajunnut makkaraa ahmiessani. Onneksi hallin sisällä oli lämmitin päällä ja saatiin rouva taas kuosiinsa.

Lämmittimen äärellä kuivui myös jälkikasvujen hanskat.

Huippugrillissä paistuu myös pihvi. Ja koska kunnon kokki hienoine välineineen oli paikalla, nämä eivät palaneet.

Kuuma kahvi olisi olisi tehnyt hyvää, mutta kun minun termospulloni eivät ole vielä löytäneet tietään uuteen kotiimme... Paremman puutteessa meni kylmä kahvi. Sanovat sen kaunistavan. Kuvassa myös The Munkki.

 

Mäenlaskun lisäksi kävin myös huutamassa moottorikelkan kyydissä. Ihan vain siinä pihassa, mutta silti oli kovin äänekästä. Pienikin heilahdus sai minulla kitapurjeet lepattamaan. Pelottavia kapineita tuollaiset, toista se on nuo isot pyöräkuormaajat, ne on ihania.

Sellainen katsaus meidän laskiaissunnuntaihin. Tuleva laskiaistiistai antaa hyvän syyn leipoa laskiaispullia ja koska keskiviikkona on ystävänpäivä, pitää siihenkin saumaan jotain hyvää taikoa.

Sitten voikin aloittaa paaston.

Katariina <3